Olen odottanut ensimmäisen e-kirjani lukemista. Lukulaitteet ovat viimeisten vuosien aikana olleet tapetilla kaikin tavoin, mutten ole nähnyt vielä yhtäkään päivittäisessä käytössä bussin penkillä tai kahvilassa.
Ostin ensimmäisen e-kirjani Kindle-sovelluksen avulla. Sovellus on siis väylä Amazonin Kindlelle suunnattuun kirjavarastoon, ja käsittää sellaisena yli 400 000 kirjaa.
Olen nyt viettänyt kaksi viikkoa uunituoreen iPadini kanssa. Aiemmin julkaistut ajatukset olisivat vain heijastelleet ihmetystä (“on se kaunis“), futuristisuutta (“osaa se tämänkin“) tai frustraatiota (“eikö tämä nyt onnistu“).
Itse laite on koluttu jo jokaisen tekniikkaa käsittelevän julkaisun sivuilla jo lävitse, enkä ruodi sen teknisiä arvoja tässä sen enempää. IPad on myös kiihkeästi vellovien verkkokeskustelujen kohde. Puolestapuhujat saavat useimmiten sanottua vain se on upea, kriitikot lyövät tyytymättöminä pöytään puutteita toisensa jälkeen ja sanovat niin että.
Minun on helpointa lähestyä laitetta omien käyttökokemusteni kautta. Ehkä ne avaavat sen käyttöä paremmin kuin kertaus siitä, että kyseessä on tabletti eikä perinteinen tietokone.
Eli Näin huollat ulkomailta ostetun iPhonen.
On syytä kertoa, miten iPhonen huoltoprosessi osaltani päättyi. Maanantaina työpaikalleni saapui UPS:n pussi, jossa oli laatikko. Laatikossa oli selvät ohjeet ja napakka paketti puhelimelleni. Poistin SIM-kortin, laitoin puhelimen laatikkoon ja soitin UPS:lle. Kymmenen minuuttia myöhemmin paketti oli haettu pois ja matkalla kohti Brittein saaria.
Sain seuraavana päivänä mailin asiakaspalvelijalta, samalta joka oli hoitanut asiaani edellisellä viikolla. Hän kirjoitti että puhelin on saapunut ja että korvaava laite lähetään minulle tuota pikaa. Illansuussa sain myös UPS:n seurantakoodin. Olin hämmästynyt, päivä lähetyksen jälkeen asia jo etenee.
Hämmästykseni oli vielä suurempi kun uusi UPS:n paketti saapui työpaikalleni tänään. Sisällä komeili uutukainen puhelin, vielä muoveissaan. Kaksi päivää lähetyksestä laite takaisin kuluttajan käsiin. Pisteet tästä.
Olin sanonut molemmille kanssani puhuneille Applen edustajalle, että laitteen pitäisi olla identtinen entiseni kanssa ja SIM-lukitsematon. Tästä huolimatta olin varautunut siihen, että toimitettu puhelin olisi SIM-lukittu — näitäkin tarinoita on saanut lukea.
Mutta yllätyksekseni laite heräsi eloon ongelmitta liittymäni kanssa. Tuntia myöhemmin edellisen puhelimeni varmuuskopio oli palautettu ja tätä kirjoittaessani käsissäni on tuliterä laite oikeilla tiedoilla.
Lähes kuukauden prosessin jälkeen voin vetää seuraavat asiat yhteen jollekulle, joka etsii huoltoa muualta ostetulle iPhonelleen:
Tämä on tietty voimassa vain siihen saakka, että Applen käytäntö muuttuu helpommaksi. Mutta luulisi, etten ole ainoa Italialaisen puhelimen kanssa ympäriinsä tepasteleva. Jos epäilet asioita, niin soita Kuluttajaneuvontaan. Siellä on nerokkaita ihmisiä.
Viime päivinä olen huomannut, miten järkyttävän tottunut olen joihinkin asioihin. Puhelimeni lähdettyä huoltoon olen käyttänyt viime päivät työnantajan varapuhelinta, hyvää perustasoa olevaa Nokia E51:stä.
Olisi idioottimaista vertailla näitä kahta laitetta keskenään. Eniten kummallisuuksia onkin tuottanut se, mihin ja miten olen tottunut puhelintani viimeisen puolen vuoden aikana käyttämään.
Digitaalisen musiikin kotikäyttö askarruttaa edelleen useita. Oman musiikkikeskukseni toimintalogiikan miettimiseen purkaminen auki tännekin saattaa ilahduttaa samansuuntaisia ratkaisuja miettivää. Kyse on siis siitä, millaisilla ratkaisuilla hallitsen häviöttömään muotoon purettua musiikkikirjastoa, ja miten ääni päätyy stereoihin saakka ilman suurta kikkailua. Tai aina päällä olevaa tietokonetta.
Eli Näin huollat ulkomailta ostetun iPhonen.
Lienee paras purkaa tämä tapahtumaketju auki, jollei muuten niin muiden samassa asemassa olevien iloksi ja varoittavaksi esimerkiksi siitä, millaiseen pyöritykseen voi joutua kun taistelee tuulimyllyjä vastaan.
Italialaista alkuperää oleva iPhoneni alkoi runsas kuukausi sitten oikkuilemaan. Puhelut alkoivat katkeilemaan ja akkukesto heikkeni huonosta pateettiseksi, lopulta kestäen vain muutaman tunnin käyttöä per päivä. Viallinen laite siis takuun puitteisssa huoltoon, tietenkin — paitsi ei niin helposti.
Applen iPad tuli jenkeissä myyntiin eilen, jonka jokainen tietokoneita käyttävä huomasi melko suurella varmuudella. Laitteesta on kiistelty jokaisella mahdollisella foorumilla, blogeissa ja uutispalveluissa.
Osa kirjoittajista vihaa sitä. Osa vertaa sitä kannettaviinsa, ja argumentoi että puuttuva usb-liitin tai kamera vuonna 2010 on naurettavaa. Osa nauraa sille, ja osan mielestä se on lelu, koska sillä voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan.
Osalle riittää, että sen on valmistanut Apple ja tästä syystä siitä ei voi missään olosuhteissa pitää. Tiedän tämän tunteen, kun ajattelen pitkälti samoin Nokiasta.
Osa palvoo laitetta, eikä keksi siitä pahaa sanottavaa. Osalle riittää, että sen on valmistanut Apple ja siksi se on pyhä. Osan mielestä iPad muuttaa ihan kaiken ikinä.
Olen sanaton. Varsinkin kirjoitusten kommentointia seuratessa eipäs-juupas-minäminä-kun-sinäsinä -sanasota kiihtyy välillä sfääreihin joita ei olisi odottanut. Ja suurin osa kommentoijista puhuu laitteesta, jota ei koskaan ole käyttänyt. Eikä varmaankaan käytäkään. Yhdessä keskustelussa riideltiin siitä, että ihmiset käyttävät kalenteria liikaa.
Odotan kiinnostuneena iPadin rantautumista Eurooppaan, ja veikkaan hankkivani sellaisen ensimmäisen tilaisuuden tullen. Minusta on vain häkellyttävää, miten moni on valmis laittamaan aivonsa narikkaan aivan saman tien kun Apple julkaisee jotakin. Järjetön sota.
Se on tuote. Jotkut tuotteet ovat erilaisia kuin toiset – toisenlaisia, toisenvärisiä, toisenmuotoisia. Vaikeinta tuntuu olevan hyväksyä sitä, että jotkut ovat toisentyyppisiä. Mutta tähän tuotteeseen pätee sama asia kuin kaikkiin muihinkin: sen markkinointiin on syytä suhtautua varauksella, koska sen tarkoitus on kuulkaa myydä laitetta. Osa sitten ostaa, osa ei. Sen pituinen se.
Jos ja kun minulla joskus on sellainen, niin kirjoitan pitkän pätkän siitä mullistaako se mitään vai ei. Siihen saakka en teeskentele tietäväni mistä siinä on kyse, vaikka kuinka Applen tuotteista pidänkin.
Kävin eilen ostamassa isälleni uuden kameran. Jutellessani tunnetussa, pitkään palvelleessa valokuvausliikkeessä myyjän kanssa puheeksi tuli objektiivi, jota olin harkinnut omaan kameraani. Isälleni menevä kamera oli kallis ostos, ja kysyin toiveikkaana mitähän paketin yhteishinnaksi tulisi mikäli ostaisin kameran ja muistikortin lisäksi myös himoitsemani objektiivin.
Myyjä eritteli hinnat paperille. Kamera 1248€, linssi 199€, muistikortti 69€. Hän mietti hetken, ja kertoi sitten iloisena että voi ottaa muistikortin hinnasta neljä euroa pois.
Ostan harvoin mitään kallista enkä odota saavani alennusta mistään. Mutta linssi oli päähänpistos, ja sellaisena kauppa olisi ollut sinetöity jos olisin tuntenut tulevani kohdelluksi hyvin. Neljän euron alennus yli 1500€:n ostoksista oli kuitenkin melko hupaisa yritys. Hei, hyvitän kalliista ostoksestasi 0,26%.
Jäi linssi ostamatta, ja myyjältä lisämyynti tekemättä.
Hiljattain varmuuskopioinnista ja musiikkikokoelmastani vastaava verkkolevy (tarkemmin QNAP TS-239) meni epäkuntoon päivityksen yhteydessä. Huomasin, että laitteeseen oli saatavilla päivityspaketti jonka hain ja asensin ohjeiden mukaisesti. Sitten odotin, että laite käynnistyy uudelleen. Ja odotin. Ja odotin. Laite käynnistyi viimein, mutta mikään ei toiminut. Tiedostot olivat tallella, mutta niihin ei voinut koskea.
Tätä seuranneen nytmämenetinkaiken-paniikin ja ahkeran tukifoorumin selailun jälkeen tiesin olevani yksi useammasta samaan törmänneestä. Huono päivitys, voivoi – uusi päivitys korjaa asian. Päivitys tietty sitten tehdään laitteen verkkokäyttöliittymällä, joka puolestaan ei toiminut enää lainkaan. Vaihtoehtona oli kaksisivuinen linux hax0rz -tyyppinen ohje päivittämiseen käsin, joka vaikutti lannistavalta. Laitoin valmistajalle tukipyynnön, ja ajattelin että löydän asiaan jonkun fiksauksen itse tulevina päivinä.
Päivää myöhemmin sain sähköpostin QNAP:in tuesta, jossa kysyttiin annanko luvan laitteeni etäkorjaamiseen. Mukana oli muutama tekninen ohje, jotka tehtyäni lähetin luvan ja tarvittavat tunnukset paluupostissa Taiwaniin. Muutamaa tuntia myöhemmin sain kuittauksen että kaikki on nyt kunnossa. Ja kas, näin oli – pääsin kaikkeen käsiksi aivan kuten aiemmin. Näppärää.
Välillä kaikkivaltias Internet osoittaa hyvät puolensa tavalla, jota ei ole tullut aiemmin kohdattua. Kenties tulevaisuudessa jääkaapin, auton tai vastaavan korjaus tai diagnoosi onnistuu yhtä helposti. Tai ihmisen.
S
aksalainen industrialbändi Rammstein konsertoi eilen täydelle talolle Itä-Pasilassa. Yhtyeen jo muutaman kerran nähneenä odotin keikkaa ristiriitaisin tuntein, sillä jokainen show on ollut aina hyppäys edellistä huikeampiin lava-akteihin.
Rammstein on keikalla sekoitus sirkusta ja musiikkia, ja eilinen repäisy huikein näkemistäni. Pyrotekniikan, valojen ja käsikirjoitettujen tapahtumien sekoituksesta on vaikea nostaa parasta esimerkkiä, mutta vaikkapa Itävältalaispedofiilista kertovan kappaleen hitaassa alussa lavan valaisivat vihreät laserit. Kun kappale lähti käyntiin ja valot rävähtivät päälle, niin jokainen valonsäde paljastui tulevan ilmassa roikkuvan lapsinuken otsasta. Kappaleen lopussa nuket räjähtivät yksi kerrallaan musiikin tahdissa.
Makaaberia, mutta hyvää. Ja varmasti jotakuta ärsyttävää – Valko-Venäjä on antanut yhtyeelle porttikiellon, sisällön ollessa mitä on.
Rammstein on kuin oman alansa Esa Saarinen. Popularisoiden omaa kenttäänsä se on monelle ensimmäinen tuttavuus genressään, mutta alaa paremmin tuntevalle harrastajalle se jää helposti liian kevyeksi ja populistiseksi. Muitakin industrial-bändejä on, mutta harva ottaa yleisönsä tuolla laajuudella kuin herrat saksalaiset. Feuer frei!
