Harmaa alue

Kuluneella viikolla Google julkaisi selaimensa, Chromen. Joku sanoisi, että siitähän on huhuttu jo vuosia, mutta julkistus itsessään tuli ainakin minulle hieman puun takaa.

Muualla kirjoitettujen mukaisesti monet Chromen uudistuksista ovat sen pellin alla, eivätkä kenties kutkuta rivikäyttäjää yhtä paljon kuin kehittäjiä tai asiaan vihkiytyneitä. Lopputulokset ovat kuitenkin näkyvissä selainta käytettäessä, mikäli ominaisuudet loppujen lopuksi toimivat kuten Google on asian ajatellut.

Kuten monet muut selaimet, Chrome käyttää välilehtipohjaista selausta. Jos avoinna oleva tai avattu verkkosivu tekee virheen, se kaataa vain oman välilehtensä. Tämä on oikeasti kätevää, mikäli usein muissa välilehdissä on auki asioita joita ei saa takaisin vain selaimen uudelleen avaamalla – vaikkapa keskeneräinen blogimerkintä.

Selaimessa ei ole erillisiä haku- ja osoitekenttiä, vaan kaikki kirjoitetaan samalle palkille – haut ja suorat osoitteet, siis. Selain rajaa tuloksia kirjoitettaessa, ja näyttää alle putoavassa valikossa tuloksia sekä omista kirjanmerkeistä että hakukoneen tuloksista. Näppärää ja käyttäjäystävällistä.

Ensivaikutelman mukaisesti Chrome on myös nopea – silmämääräisesti vauhdikkaampi verrokkiselaimiin nähden, kun availin Helsingin Sanomien verkkopalvelua sekä IE:llä että Safarilla.

Aika kuitenkin näyttää, miten Chromen käy. Sen ensimmäisen version on kritisoitu olevan epävakaa ja puutteellinen, joten kehittäjäryhmällä on tekemistä. Chrome on lähdekoodiltaan avoin, joten korjauksia saattaa tulla odotettua nopeammin.

Aiheesta muualla

• http://gigaom.com/2008/09/03/chrome-induced-deja-vu/
• http://www.google.com/googlebooks/chrome/

Proosallinen jälkihuomio iMacin kovalevyn päitysrumbasta on sen lopputulema. Kirjoitan tätä nyt toimivalla koneella, joka on aiempaa tilavampi, nopeampi ja hiljaisempikin.

Aiemmin valitsemani teratavun Samsung F1 -levy ei ollut yhteensopiva iMacin kanssa. Aina muutaman minuutin välein kone jumiutui täydellisesti noin kymmeneksi sekunniksi, sitten toiminta jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Selvitettyäni asiaa havaitsin, että samanlaisia kokemuksia löytyy muiltakin käyttäjiltä ilmeisesti johtuen iMacin oudosta ohjainimplementaatiosta.

Nyt koneen sisällä hyrrää saman kokoinen, mutta hieman hitaampi ja hiljaisempi levy. En halua enää toviin ihmetellä teknisiä asioita laitteiden kanssa, viikon vääntämisen jälkeen ajatus pelkästä käyttämisestä tuntuu enemmän kuin tervetulleelta.

Tiedostovarastoni kohdattua odottamattoman tuhon päätin viikonloppuna päästää sisäisen, jo unholaan painuneen tietokoneinsinöörini valloilleen ja vaihtaa kotikoneeni kovalevyn isompaan malliin. Joskus kauan sitten näpräsin paljon koneiden kanssa, ja monen muun tavoin rakensin pc-koneeni itse.

Joitakin vuosia sitten macceihin siirtyneenä koneiden sisuksiin koskeminen ei ole ollut tarpeellista pitkään aikaan. Osa näiden laitteiden kauneutta alati virittelevän ihmisen näkökulmasta on ollut se, että ne toimivat sellaisenaan eikä sisuksiin ole useimmiten pääsyäkään: koneen osien vaihtaminen tietyissä mac-malleissa on aina ammattilaisen homma, ja hyvä niin. Paitsi.

Ulkoisen kovalevyni tuhouduttua minun oli keksittävä uusi sijainti massiiviselle määrälle dataa: Työtiedostot, sähköpostit, videot, valokuvat ja kaikki digitaaliset tiedonjyvät olisivat täyttäneet koneen sisukset äärimmilleen eikä kaikki olisi edes mahtunut. Osa maccien viehätystä minulle on niiden minimalistinen estetiikka, ja ulkoisen kovalevyn myötä eroon pääsisi myös niiden aiheuttamasta metelistä. Itse kone on miltei äänetön, joten siitäkin plussaa.

Hankittuani sopivan levyn rupesin aprikoimaan sen itseasennettavuutta. Lähistöllä oleva merkkihuolto kertoi operaatiolle tulevan hintaa noin 100 euroa, ja päätin olla ovela ja vaihtaa levyn omin voimin. Verkosta löytyi ohje 24-tuumaisen iMacin purkamiseen joka hetken tarkastelun jälkeen vaikutti riittävän helpolta.

Ensin kone pöydälle, sitten ohjeita seuraten sen kuori irti ja auki. Tätä seurasi pisin vaihe, näytön hyvin vaivalloinen irrotus.

Näytön hankalan kiinnityksen purkamisen jälkeen (kahdeksan torx-kantaista ruuvia, joiden irrottamiseen ja takaisin laittamiseen tarvittiin ohut, magnetisoitu torx-ruuvimeisseli) nostin näytön sivuun, ja pääsin käsiksi sen alla olevaan kovalevykelkkaan.

Uusi levy upposi paikoilleen vaivatta, ja koneen kasaaminen oli nopea toimenpide. Kaiken kaikkiaan operaatioon meni alusta loppuun alle tunti, ja sitä seurasi koneen käynnistäminen ja tietojen replikointi uudelle levylle.

Edit: Muutaman päivän käytön jälkeen on tullut selväksi, että valitsemani levy ei sovellu koneeseen lainkaan. Edessä on levyn tyhjentäminen, vaihto ja uusi avausoperaatio.