S
aksalainen industrialbändi Rammstein konsertoi eilen täydelle talolle Itä-Pasilassa. Yhtyeen jo muutaman kerran nähneenä odotin keikkaa ristiriitaisin tuntein, sillä jokainen show on ollut aina hyppäys edellistä huikeampiin lava-akteihin.
Rammstein on keikalla sekoitus sirkusta ja musiikkia, ja eilinen repäisy huikein näkemistäni. Pyrotekniikan, valojen ja käsikirjoitettujen tapahtumien sekoituksesta on vaikea nostaa parasta esimerkkiä, mutta vaikkapa Itävältalaispedofiilista kertovan kappaleen hitaassa alussa lavan valaisivat vihreät laserit. Kun kappale lähti käyntiin ja valot rävähtivät päälle, niin jokainen valonsäde paljastui tulevan ilmassa roikkuvan lapsinuken otsasta. Kappaleen lopussa nuket räjähtivät yksi kerrallaan musiikin tahdissa.
Makaaberia, mutta hyvää. Ja varmasti jotakuta ärsyttävää – Valko-Venäjä on antanut yhtyeelle porttikiellon, sisällön ollessa mitä on.
Rammstein on kuin oman alansa Esa Saarinen. Popularisoiden omaa kenttäänsä se on monelle ensimmäinen tuttavuus genressään, mutta alaa paremmin tuntevalle harrastajalle se jää helposti liian kevyeksi ja populistiseksi. Muitakin industrial-bändejä on, mutta harva ottaa yleisönsä tuolla laajuudella kuin herrat saksalaiset. Feuer frei!
Moro,
minun mielestäni Rammstein on metallibändi, joka on ottanut aavistuksen vaikutteita industrialin puolelta. Aika moni kutsuu heidän tyyliään industrialmetalliksi, joka onkin oikein hyvä termi. Industrial on ainakin täysin väärä termi, koska kyseisen tyylisuunnan luoneet ja alunperin perustaneet bändit ovat aivan erilaista musiikkia.
Tosin eipä olisi ainoa kerta, kun alunperin aivan toista asiaa tarkoittanut termi siirrettäisiin mediavoimien avulla tarkoittamaan jotain muuta asiaa. Musiikin puolelta löytyy muitakin esimerkkejä.
Hmm. Vaikka ymmärränkin kommenttisi en aivan allekirjoita sitä. Täysin väärä termi tarkoittaisi, että tällä ei yhtään mitään tekemistä tuon musiikkilajin kanssa – vähän sama kuin sanoisi, että Chopin ei ole säveltäjä koska ei säveltänyt mitään, joka ei sisältänyt pianoa.
Semantiikkaa, tietenkin, mutta tarpeellista. Toki Rammstein on juurensa velkaa industrialille, mutta tämäkin tyylisuunta muuttuu ja elää ajan mukana. Populistisena esimerkkinä Rammstein varmasti hiertää puristeja (nudge), mutta jos jonkin tietyn musiikkigenren syntysuunta määrittää kokonaan sen luonteen ikuisiksi ajoiksi niin musiikki ei koskaan muutu.
Siten ei koskaan voisi olla muuta industrialia kuin Se, Silloin Joskus. Ja tästä päästään taas taiteen teoriaan ja siihen, että joskus liika teoretisointi astuu päärooliin ja sitä unohtaa nauttia itse musiikista. Niistä pienistä jutuista.